Tänä lukuvuonna kirjoittavat ensimmäiset kokonaan Tabletkoululla ja varsin itsenäisillä oppimispoluilla englantia lukiossa opiskelleet opiskelijani. Kuluneet  kolme vuotta ovat olleet sekä heille että minulle opettajana aikamoista oppimispolkua, jossa vanhoista tavoista on välillä ollut kovin vaikea päästää irti, niin heidän kuin minunkin. Uskallan kuitenkin väittää, että lopussa kiitos seisoo.

Olen kurssien aloituksessa soveltanut Pekka Peuran aloituskyselyä oppimistavoista. Kakkoskurssista alkaen pyydän opiskelijoita  jatkamaan lausetta “Tabletkoulussa opin parhaiten…”. Ykkösluokkalaisten vastaukset ovat niukkoja ja väkinäisiä, kovin ympäripyöreitä vielä kakkoskurssinkin alussa, mutta abien kirjoitukset riemastuttivat. Oppimistavoissa ja vastauksissa oli nimittäin huomattava ero ykkösten ja kolmosten välillä.

Ensimmäisen vuoden opiskelijoista vain harva on käyttänyt sähköistä oppimateriaalia, ja se näkyy työtavoissa. Heistä moni säheltää, hosuu, tekee sieltä täältä nopeasti tehtäviä “pois alta”, fuskaa ja  kopioi vastauksia toisilta. Kappaleita ei oikein jakseta kuunnella, kun pitää saada tehtäviä nopeasti tehdyksi. Ajatus ja keskittyminen karkaavat helposti jollekin toiselle sivulle, esimerkiksi pelaamaan shakkia kaverin kanssa. Suullisia tehtäviä klikataan tehdyksi ja sitten mennäänkin vaikka viilaamaan soittolistaa tunnin ratoksi. Olenkin ottanut tavaksi kertoa ykkösille muutamat perusfaktat: Ope näkee, milloin suulliset tehtävät on merkitty tehdyiksi, joten keskellä yötä tehdyt ryhmäkeskustelut tai minuutin sisällä tehdyt viisi suullista tehtävää menevät nollille. Lisäksi opettajat kyllä tunnistavat kopioidut vastaukset. Moni näyttää nololta. Yrittäjiä riittää silti.

“Tabletkoulussa opin parhaiten lukemalla tekstin läpi ensin ajatuksella”

Abien taidot ovat toista maata. Moni painottaa tekstin kuuntelemista ja sanaston koluamista huolella ennen kuin siirtyvät tehtäviin. He käyttävät merkkaustyökalua ja muistiota aktiivisesti. He eivät kopioi vastauksia vaan tutkivat väärin menneitä kohtia. He keskustelevat tehtävistä ja tehtävänannoista. Ja he lukevat tehtävänannon, hallelujaa! Jos joku mokaa tässä tunnilla, kaverit toistavat virnuillen Markku Perälän neuvon:  “Lue ohje, ymmärrä ohje, noudata ohjetta!” Quizlet-settejä tehdään, kunnes kaikki menevät oikein. Luen abien vastauksia ja pala nousee kurkkuun. Miten näistä onkin tullut näin fiksuja?

Mietin, onko jatkuva jankuttamiseni kenties kantanut hedelmää. Toisaalta yhtä todennäköistä on se, että abit ovat itse oivaltaneet, että sähköisen materiaalin kanssa pitää ja voi opiskella eri tavalla. Asioita ei opi vain ruutua tuijottamalla tai skrollaamalla, vaan jotain pitää sanastolle ja rakenteille tehdä ihan itse. Kaikki tekstit näyttävät näet lähes samanlaisilta, joten jollain tavalla pitää teksti ottaa haltuun ja saada siitä muistijälki. Nopeus ei olekaan valtti vaan huolellisuus ja keskittyminen. Tämä on se oivallus, joka monelle näyttää salakavalasti tulevan kakkosvuoden aikana ja joka valaa minuunkin uskoa.

Nuorten pitää myös antaa tehdä joitain asioita välillä ensin pieleen, jotta he voivat oppia kantapään kautta. Jo sähköisen oppimateriaalin lukeminen on monelle aivan uusi asia ja vaatii ponnistelua, koska tekstiin on keskityttävä. Nyt ei olekaan kyse Iltalehden otsikoiden lukemisesta vaan oikeasti pitkistä teksteistä. Itse en enää edes oleta, että opiskelu sujuisi mielekkäästi ensimmäisillä kursseilla. Lukiota aloittavat nuoret ovat kuitenkin vasta 16-vuotiaita, eikä siinä iässä mielellään oteta ohjeita vastaan ylipäätään keneltäkään, etenkään “ruudulta lukemisesta” ja atk-taidoista. Opettajana koen kuitenkin vastuuta työtapojen opettamisesta, joten kun opiskelijat ovat jokusen asian ensin tehneet hankalamman kautta ja heikoin tuloksin, alan tiputtelemaan ja näyttämään opiskeluvinkkejä ja laitan heidät treenaamaan niitä käytännössä. Maaperä on yleensä siinä vaiheessa paljon vastaanottavaisempi kuin kurssin alussa.

“Tabletkoulussa opin parhaiten, kun luen ensin tekstin ja teen siihen merkintöjä”

Yksi toiminto, jonka haluan lopuksi nostaa esille, on Tabletkoulun muistio. Tietysti näytän aina jo ykköskurssilla, miten muistiinpanoja voi tehdä. Se ei kuitenkaan kaikkia huvita, kun “ei ole ennenkään mitään merkintöjä tekstiin tehty”. Olen alkanut ujuttamaan kurssin alkuun tehtäviä, joissa pitää etsiä tietyt fraasit tekstistä, ja muistiinpanoihin laitatan vielä suomennoksenkin. Samaan aikaan laitan oman muistioni näkyviin ja kirjoittelen sinne kaikenlaista ja pyydän opiskelijoita tekemään saman. Lopuksi katsomme yhdessä, minne muistiinpanot menevät, kuinka niihin pääsee käsiksi ja mitä kaikkea niille voi tehdä vielä jälkikäteenkin. Reaktio on joka kerta yhtä ihmettelevä ja ilahtunut: “Ai, tännekö nää kaikki tulee? Täähän on kätevää!” Niinpä.

 

Heini Pirilä

Kansainvälisen liiketoiminnan lukio / Lauttasaaren yhteiskoulu