Luultavasti monet meistä ovat tottuneet toimimaan työssään ja elämässään opittujen kaavojen toimeenpanijoina: näin on aina tehty, tämä on oikea tapa harjoittaa ammattia, olenhan itsekin saanut oppini saman kaavan mukaan jne. Myönnän olevani yksi syyllistyneiden joukossa: en ole sen suuremmin pohtinut, miksi tapani opettaa on muistuttanut erehdyttävästi oman opettajani ammoisia toimintatapoja – mallioppimista vai hakeutumista tuttuun ja turvalliseen? Illuusio tai ajatus asioiden hoitamisesta juuri tietyllä tavalla onnistuneesti ja vanhoja perinteitä kunnioittaen sitoo valtavasti energiaa. Uusien toimintatapojen vastaanottaminen saattaa tuntua ahdistavalta ja raskaalta. Varsinkin, jos tiedostaa muutoksen väistämättömyyden, mutta energiaa sen toteuttamiseen ei tunnu olevan riittävästi. Mistä sitten repiä tuo puuttuva energia – toisethan ovat jo hyvää vauhtia matkalla? Oli niin tai näin, yksinkertainen tapa vapauttaa energiaa muutosta varten on luopua vanhasta; sen ylläpitäminen ei enää ole tarpeellista.

 

Erään oppitunnin jälkeen oppilaat jäävät omasta aloitteestaan luokkaan odottamaan luokkatoveriaan, joka on ollut oppilaskunnan hallituksen kokouksessa ja siksi poissa tunnilta. He haluavat ehdottomasti näyttää poissa olleelle videon, jonka olin lisännyt Tabletkoulun Avaruus-teeman yhteiseen sisältöön linkkinä. Kyseinen video havainnollistaa avaruudellisia mittasuhteita. Olen käyttänyt sitä aikaisemminkin mutta joutunut tonkimaan sen joka kerta netin syövereistä uudestaan esiin. Tuosta turhauttavasta hommasta voin nyt luopua – linkki on tallessa Tabletkoulun alustalla! Minun ei myöskään tarvinnut huolehtia poissa olleen oppilaan ohjauksesta aiheen pariin, vaan oppilaat tekivät sen puolestani. Tunsin helpotusta ja innostusta: olen menossa Tabletkoulun avulla oikeaan suuntaan. Tunnilta lähtiessään oppilaat kaivoivat unohdetun printtikirjan pulpetistaan ja pakkasivat sen reppuunsa. Kirja näytti väsähtäneeltä ja nuhjuiselta, nyyh… Luen toki itsekin vapaa-ajallani mielelläni erilaista painokoneen läpi kulkenutta kertomakirjallisuutta, mutta tietokirjat kotoani olen korvannut hakukoneella.

Yksi uuden opetussuunnitelman tavoitteista on luoda oppilaista itsenäisiä tiedon etsijöitä ja kysymysten asettajia. Vastauksia etsitään yksin tai ryhmissä. Tähän puhtaasti opettajajohtoinen tapa sopii sangen kehnosti, vaikkakin alakoululainen tarvitsee rutkasti ohjausta tavoitteen saavuttamiseksi.

Myös perinteinen printtikirja valmiiksi tarjottuine faktoineen osuu aavistuksen ohi sektorista eikä kuulosta muutenkaan enää houkuttelevalta. Sen tilalle olisi siis löydettävä helposti hallittava menetelmä, jonka käyttäminen ei vaadi kohtuuttomasti suunnittelua. Sen olisi myös ohjattava oppilasta aktiivisemmaksi toimijaksi eikä vain kaadettava tietoa toivoen, että kannettu vesi pysyy joskus pientä tiivistämistä kaipaavassa kaivossa. Tätä pureskellessa vanhasta luopuminen tuntuu entistä vapauttavammalta ja myös loogiselta ratkaisulta.

Alussa hieman epäilin, kuinka oppilaat suhtautuvat Tabletkoulun oppimateriaalien tehtäviin. Aikaisemmat kokemukset verkkotehtävistä eivät olleet vakuuttaneet minua. Monet oppilaat yrittivät selviytyä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, ja kynnys näpytellä apua oli melko alhainen. Nopeasti kuitenkin huomasin, että oppilaat suhtautuivat Tabletkoulun tehtäviin erilailla. Tehtävien rakenne on mielestäni oppilaita palkitseva – myös niitä oppilaita, jotka tarvitsevat eriyttämistä ylöspäin, perustehtävistä riittävän haastaviin ja soveltaviin harjoituksiin. Kun oppilas tiedostaa, että jokainen suoritettu tehtävä näkyy opettajalle, hän keskittyy ja vaatii itseltäänkin enemmän. Luokassa aikaisemmin hieman passiivisessa roolissa olleet tarttuivat selkeästi aktiivisemmin toimeen. Luultavasti siksi, etteivät he jaksaneet keskittyä opettajan jorinoihin aiemmin. Omien sanojensa mukaan syynä oli, että tehtävät olivat sopivan tasoisia ja asioihin perehtyminen itsenäisemmin oli kiinnostavampaa. Toki tästäkin huolimatta koen tarpeelliseksi käyttää aikaa asioiden havainnollistamiseen ja kysymysten herättelyyn yhdessä, erityisesti, kun aletaan käsitellä uutta aihetta.

Tabletkoulun materiaalien ja oppilaita aktivoivien toimintojen käyttö osana opetusta on synnyttänyt minussa kipinän vanhojen toimintatapojen kyseenalaistamiseen ja halun toteuttaa uudenlaista avoimempaa, raikkaampaa ja osallistavampaa tapaa ohjata oppilaitani. Tuskin näin olisi kuitenkaan tapahtunut ilman rohkeutta luopua vanhoista rutiineista ja uskomuksista koulun arjessa, tai ellen hyväksyisi teknologian mahdollisuuksia myös oppimisessa. Vaikka olen onnistunut luopumalla raivaamaan tilaa ja energiaa uudelle, koen olevani vielä melko raakile (mutta kypsymässä ;)) kokonaisvaltaisen muutoksen rinnalla.

Luopumisen rohkeutta!

P.S. Taistelkaa niiden toimivien tietoliikenneverkkojen puolesta kouluissanne, vaikka se tuntuu joskus turhauttavalta. Lupaan, että se palkitaan!

Jani Ruohomeri