Tutustuin Tabletkoulun materiaaliin Educa-messuilla tammikuussa 2016. Tabletkoulua oli esittelemässä tekijätiimin lisäksi materiaalia käyttäviä opiskelijoita ja opettajia, joilta sain kysellä heidän käyttäjäkokemuksistaan. Luottamustani materiaalin käyttökelpoisuuteen lisäsi myös se, että minulle ei tarjottu vain maistiaisia materiaalista, vaan sain kaksi kurssia kokeilukäyttöön. Ensivaikutelmaani TK:n materiaalista kuvailisin sanoilla käyttäjäystävällisyys, mukautumiskykyisyys ja oppijalähtöisyys. Niinpä uskaltauduin kokeilemaan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa Tabletkoulun uskonnon UE1- ja psykologian PS2-kursseja.

Kokeilua aloittaessani toivoin, että Tabletkoulun kurssien pedagogiset ratkaisut auttaisivat pitämään oppijalähtöisyyden mielessäni. Olen nimittäin huomannut, että kiire siirtää oppijan vaivihkaa sivurooliin, ja päärooliin pyrkii sisältöä pikakelaava frontaaliopettaja. Minua kiinnosti myös havainnoida, lisäisikö omatahtisempi tehtävien tekeminen opiskelijoiden sisäistä motivaatiota. Oletin myös, että opiskelijat pysyisivät työn imussa paremmin, jos hitaammin tehtäviä tekeviä ei enää tarvitsisi odotella tai harkitsevammin harjoituksien vastauksia prosessoivien ei tarvitsisi ahdistua jälkeen jäämisestä.

Huomasin huvittuneena olevani tyypillinen 50+ naisopettaja, joka suhtautuu digitalisaatioon uteliaasti. Toisaalta yhdyin yleiseen huoleen liiallisen ruutuajan vaikutuksista; en halunnut olla edistämässä välittömän vuorovaikutuksen vähenemistä tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden jatkuvan käytön myötä. Mietin myös, miten opiskeltava sisältö pystyisi kilpailemaan somen viihdesisältöjen vetovoimaa vastaan. Ensimmäisten kurssien kokeilu avoimella alustalla tehtyine kokeineen on nyt ohi. Erityisen paljon pidin oppimisalustan teknisestä käyttäjälähtöisestä toteutuksesta. Opiskelijat oppivat käyttämään sitä vaivattomasti ja minä sain tarvittaessa apua hämmästyttävän nopeasti Tabletkoulun Facebook-ryhmistä. Tabletkoulu taipui vaivattomasti myös kännykällä käytettäväksi.

Uuteen materiaaliin siirtyminen ottaa oman aikansa. Sisäänajoni jatkuu vielä kokeiluna yhden jakson. Syksyn oppikirjavalinnat on kuitenkin helppo tehdä – olen se sama 50+ naisopettaja, jonka uteliaisuus ja halu hyödyntää digitalisaatiota on vain kasvanut, sillä Tabletkoulu uudistuu ja kehittyy notkeammin kuin printtikirja. Opettajan oman sisällön liittäminen ja ajantasaisen tieteellisen tiedon linkittäminen kurssisisältöihin on helppoa. Tiedon jakamiseen voi kannustaa niin live- kuin verkkokeskusteluissa, yhteisessä sisällössä sekä anonyymeissä vertaisarvioinneissa.

Tabletkoulu-kokeilussa käyttämäni kurssit oli rakennettu siten, että opiskelija ymmärsi jatkuvan näytön ja jatkuvan arvioinnin niin tehtäviä tehdessään kuin palautteita, pisteitä ja badgeja tutkiessaan tai viimeistään katsoessaan yhteenvetoa suorituksistaan. Opiskelijat eivät myöskään passivoituneet, päinvastoin: ihmetyksekseni huomasin ilmoittavani heille välitunnin alkamisesta ja tunnin loppumisesta. Tehtävien tekemistä ei ilmeisesti haluttu keskeyttää. Opiskelijat myös keskustelivat spontaanisti tehtävien herättämistä ajatuksista toistensa kanssa. Temperamentiltaan ujojen ja sosiaalisesti estyneiden opiskelijoiden aktiivisuuden arviointi helpottui, koska heille tiedon tuottaminen ja jakaminen kirjallisesti oli helpompaa kuin suullinen aktiivisuus. Tabletkoulussa palautteen antaminen tehtäväkohtaisesti ja vastaanottaminen privaatisti on tehty erityisen kutsuvaksi. Summa summarum: pidän uudesta roolistani tiedon tuottamisen ja jakamisen kätilönä. Digikirjan käyttö mahdollistaa monipuolisten opetusmenetelmien käytön ja helpottaa jatkuvan arvioinnin toteuttamista uuden opetussuunnitelman hengessä.

Kaija Laivuori