Lukion reaaliopettajana olen tuskin ainoa, joka tuskailee kolmen asian kanssa.

1. Yhä harvempi motivoituneista ja taitavistakaan opiskelijoista jaksaa keskittyä opettajan luennointiin, vaikka se olisi kuinka elävöitettyä. Puhelimiin kätketty maailma kiinnostaa enemmän.

2. Opiskelijat elelevät vailla selkeää tavoitteellista toimintaa jakson läpi. Koeviikolla alkaa hillitön pänttääminen koetta varten, ja monet asiat ovat unohtuneet uuden jakson alussa.

3. Mitä järkeä on käyttää tunteja siihen, että opiskelijat kopioivat opettajan esitysdioja ja koko ryhmä odottelee, että hitainkin saa ne kirjoitettua? Kopiokoneet on jo keksitty eikä opettajan dioja kopioimalla opita jatko-opintovalmiuksia ja elämässä merkityksellisiä taitoja.

Viime keväänä tykästyin Tabletkoulun PS1-kurssin raikkaaseen lähestymistapaan, vaikka olinkin ollut vähän epäileväinen digikirjojen suhteen. Elin toivossa, että Tabletkoulun oppimateriaali ja oppimisympäristö voisivat auttaa muuttamaan edes jotain, ja päätin kokeilla.

Muutos laittaa open oppimaan

Ensi askeleeni Tabletkoulun käyttäjänä olivat kovin kömpelöitä. En osannut organisoida ja hallita luokkatilannetta, kun kaikilla oli ruudut edessään, ja tuntui, että vuorovaikutusta oli tavanomaista vähemmän. Epäilin jo tehneeni suuren virheen ottaessani Tabletkoulun materiaalin kurssikirjaksi.

(Ollakseni täysin rehellinen olin jo ihan paniikissa, koska olin tuossa kohtaa ehtinyt lupautua tuottamaan oppikirjailijana uuden LOPSin mukaisia materiaaleja Tabletkoululle, ja sitten tuntuikin siltä, ettei sähköisellä materiaalilla opiskelusta tule omassa luokassa yhtään mitään. Kuumeisesti mietin, pääsisinkö jotenkin sitoumuksistani eroon.)

Vähitellen aloin kuitenkin löytää tunteihin oman rytmini, jossa vuorottelevat opettajan tietoiskut tai virittelyt, koko ryhmän keskustelut ilman häiritseviä ruutuja sekä ryhmä- ja yksilötyöskentely harjoitusten parissa laitteiden äärellä. Toisessa jaksossa opiskelijoidenkin palaute oli, että kurssissa oli toimivaa ja hyvää vuorovaikutusta ylenpalttisesti. Sähköisen materiaalin käyttö ei sittenkään uhkaa oppimisen vuorovaikutteisuutta – päinvastoin.

Painopisteen siirtäminen opettajan luennoinnista tekstiin, kuviin ja videoihin tutustumiseen harjoitusten ohjaamana vähensi myös laitteiden häiriökäyttöä. Puhelimen maailma ei sittenkään pärjää aktiiviselle ja mielekkäälle toiminnalle omassa opiskeluryhmässä.

 

Pitkäjänteistä oppimista koeviikkoahdingon sijaan

Ilokseni huomasin positiivista muutosta muissakin murheenaiheissani. Harjoituspainotteinen opiskelu muuttaa opiskelijoiden työskentelytottumuksia. Aivan riemastuttavaa oli lukea kurssipalautteesta, että kerrankin tuli tehtyä hommia koko kurssin ajan. Olinhan sen toki huomannutkin, kun harjoitusten seuranta on Tabletkoulussa niin kätevää.

Koska mainioita harjoituksia on valmiina ja moniin vielä mallivastauksetkin, ja ne kertyvät yhteen ja samaan paikkaan, opettajan työni on keventynyt ja kohdistunut paremmin oleelliseen. Resurssia on vapautunut kommentoida kunnolla sitä, missä kommentoinnilla on oikeasti merkitystä.

Aikaa ei enää tärväänny samalla tavalla esimerkiksi papereiden järjestelyyn, väärään paikkaan tai väärässä tiedostomuodossa palautettujen tehtävien setvimiseen, erilaisten ”kuka on tehnyt ja keneltä vielä tekemättä”-listojen ylläpitämiseen, excel-taulukoiden täyttelyyn tai omien monisteiden tai sähköisten oppimiselementtien luomiseen alusta lähtien, vaikka jotain on toki kiva luoda itsekin.

Oppimisen taitojen oppimista

Ensimmäistä kertaa elämässäni sain opiskelijat aidosti harjoittelemaan ja oppimaan omien muistiinpanojen tekemistä, mikä on kullanarvoinen taito. Edellisessä jaksossa opiskelijat olivat valittaneet, että ruudulta ei pysty lukemaan kokeeseen. Niinpä ohjasin kaikki tekemään kurssin aikana niin hyvät muistiinpanot itselleen, ettei koko kurssin tekstimassaan ole mitään tarvetta palata kerratessa vaan voi vain tulostaa itselleen mainiot muistiinpanot.

Alussa harjoittelimme muistiinpanotekniikkaa. Opiskelijoiden sähköisistä muistiinpanoista oli helppo poimia esimerkkejä tarkasteltavaksi. Itsestään epävarmat saivat koko kurssin ajan palauttaa muistiinpanonsa opettajan nähtäväksi varmistaakseen, että ovat löytäneet oleellisen. Muistuttelin pitkin kurssia siitä, että muistiinpanoihin on tarkoitus kiteyttää oivalluksia kaikesta oppimistoiminnasta – yhtälailla siis harjoituksista ja keskusteluista tai tiedonhankintatehtävistä kuin valmiin tekstin lukemisestakin.

Pidän siitä, että Tabletkoulun kursseissa ihan kaikkea ei ole kirjoitettu valmiiksi pureskeltuun muotoon perustekstiksi, vaikka se kattaakin kaikkein oleellisimman. Se haastaa opiskelijoita olemaan aktiivisia tiedonrakentajia koko kurssin ajan ja arvioimaan toistuvasti, mikä on oleellista. On selvää, että joitakin epävarmuudessa eläminen ahdistaa ja kaikki tarvitsevat opettajan tukea ja ohjausta. Siksihän me opettajat olemme olemassa.

Kurssipalautteessa kysyttiin, mikä oli sinulle merkityksellisintä kurssilla. “Opin ihan huomaamatta, kun kurssilla oli niin mukavaa tekemistä.”“Opin tekemään muistiinpanoja itsenäisesti.” Siinä kohtaa opettaja virnistää ja tietää tehneensä kerrankin jotain oikein.
Marjo Tavast