Mitä nyt?

Suomen koululaitos kriisissä, oppimistulokset romahtivat, Suomi pitää perää tietotekniikan käytössä kouluissa. Siinä muutamia lööppejä viime viikkojen ajalta. Samaan aikaan Suomen koululaitoksesta otetaan oppia Arabiemiraateissa ja monessa muussa maassa, koulutusvienti on kasvussa. Mistä on oikein kysymys?

Opetus ja oppiminen on murroksessa. Emme voi enää tuudittautua vanhoihin hyväksi todettuihin oppimis- ja opetuskäytäntöihin, on tehtävä asioita uudella tapaa. Jotta voimme muuttaa käytäntöjä, meidän on ensin tarkasteltava koululaitosta kokonaisuutena.

Koulun tarkoitushan on kasvattaa jälkikasvustamme vastuullisia ja osaavia yhteiskunnan jäseniä, jotka mahdollistavat kansakuntamme kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa tarvittavia työelämän taitoja ovat monet tutkimuslaitokset tutkineet ja näitä tulevat mahdollisesti olemaan esimerkiksi virtuaalinen yhteistyö, monikulttuurinen kompetenssi sekä uusi medialukutaito. Sisäistyvätkö nämä taidot kirjoja lukemalla tai kynää ja kumia käyttämällä. En usko.

Koulujemme opettajat ovat jo vuosikymmeniä tehneet loistavaa työtä kouluissa oppilaittensa eteen ja oppimistulokset ovat olleet sen mukaisia. Miksi nyt sitten eri tutkimusten mukaan tilanne on toinen?

Yksi syy lienee se, että oppilaat eivät viihdy koulussa ja miksi viihtyisivät? Astuessaan sisään kouluun he siirtyvät ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin, aikaan, jolloin muistiinpanot tehtiin kynää käyttäen, faktatieto löytyi Spectrumista ja opettaja oli kaiken muun tiedon jakaja. Taskussa kuitenkin älylaite, josta tieto löytyisi, mutta sitä ei useimmiten saa tunnilla käyttää, vaan pitää tukeutua koulukirjoihin, jotka ovat hiirenkorvalla, täynnä kirkkoveneitä väärinpäin tai sisältävät vanhentunutta tietoa.

Muutos siis lienee paikallaan. Tarvitaan uusia tapoja ja välineitä eikä vähiten innostuneita, omasta ammatistaan ja ammattitaidostaan ylpeitä opettajia, jotka uskaltavat mennä myös epämukavuusalueilleen luodakseen parempia käytänteitä ja uutta oppimiskulttuuria kouluihinsa.

Uudet välineet (lue: tabletit ja sähköinen oppimateriaali) motivoivat tällä hetkellä jo sinällään, mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman oppimisen sekä uuden tavan oppia asioita tutkimalla ja tekemällä. Opettajakin voi oppia oppilailtaan ja oppilaat toisiltaan. Onko se sitten näin yksinkertaista? Uusia laitteita vaan kouluihin! Ei varmaankaan.

Haasteita muutoksessa muodostavat kiireinen arki ja muutosvastarinta. Aika uusien taitojen opettelemiselle tuntuu olevan kiven alla. Lisäksi uusi teknologia koetaan uhkaavana ja vanhoihin tapoihin ollaan kiintyneitä, koska ne ovat tuttuja ja turvallisia. Muutos vaatii siis vahvaa johtajuutta luoda sellainen viitekehys, jonka sisällä muutos on mahdollista.

Se on kuitenkin mahdollista. Koulu tarvitsee muutosta. Ja muutoksen tekemiseen tarvitaan meitä kaikkia. Vanhempia ymmärtämään se, että koulu ei ole eikä voi olla se sama koulu, jossa he kasvoivat, päättäjiä ymmärtämään ja mahdollistamaan se, että nyt on viimeistään se hetki, kun kouluun ja oppimisen mahdollistamisen tulee panostaa ja varsinkin opettajia ajamaan muutosta ja astumaan rohkeasti hetkellisesti epämukavuusalueilleen muutoksen toteuttamiseksi.

Olli Rannisto

Solution expert – Education
Atea Finland Oy